20.12.2017

Hullu, hullumpi....materialisti


Kun vuosi lähestyy loppuaan alkaa sitä kovasti miettimään mitä on tapahtunut ja mitä on tullut tehtyä - ja kieltämättä vähän kriittiseenkin sävyyn. Mukaan on mahtunut vauvavuoden ihanuutta ja "ihanuutta", valvomisia, huutoja, omaa väsymystä ja toki niitä kaikkia oikeasti hyviä hetkiä.

Suurin katumuksen aiheuttaja liittyy omaan rahankäyttöön. Näin joulukuun ollessa pitkällä joku pieni tyyppi mun pään sisällä huutaa, että mitä helvettiä sä nainen oikein olet vuoden mittaan tehnyt - enkä mä osaa vastata. Tai osaan. Olen ostellut. Olen tuhlannut. En ehkä jonkun mittapuulla paljon, mutta sen verran, että itseään suoraan sanoen hävettää. Mihin kaikkeen muuhun sen rahaan olisikaan voinut käyttää tai säästää.

Puhun itsestäni vaatehulluna ja kiinnostus kuteisiin on asia, joka varmasti kulkee mukana läpi elämän, eikä siinä mitään väärää olekaan. Ennen tuli shoppailtua kirpputoreilla. Oli hurjan palkitsevaa tehdä huikeita löytöjä edullisesti. Toisen lapsen synnyttyä kirppiskiertely kuitenkin väheni, mutta jonkin sortin ostohimo jäi päälle. Mutkan kautta tulikin siirryttyä Fb-kirppiksille, eikä aikaakaan kun homma muuttui tarjoushaukkailuksi. No, nettishoppailun makuun päästessä eivät täydet hinnatkaan enää tuntuneet missään. Kuun lopulla kauhistelin menneitä rahamääriä, laskuja ja hävinneitä euroja.

Alkuun uudet vaatteet, odottavat paketit sun muut tuottivat mielihyvää. Oli kiva pukea etenkin jälkikasvulle uutta kivaa päälle. Tietyn pisteen jälkeen tunteet muuttuivat. Tuli syyllisyys, paha olo ja häpeä. Ei aikuinen ihminen toimi näin. Hölmöä! Siinä kohtaa kun en pystynyt maksamaan osuuttani vuokrasta oman laskuvirheen takia iski epätoivo. Halusin paeta maanrakoon. Onneksi mies ymmärsi (omaan sarkastiseen tapaansa kuittaillen).

Materia, se ei todellakaan tuo loppupeleissä onnea. Tiedostan täyttäneeni muun muassa univelan aiheuttamaa kurjaa oloa ostohuumalla, vaikka sinällään fiilikset pitkin rasittavaakin vauvavuotta ovat olleet hyvät. Voin sanoa jääneeni koukkuun. Lastenvaatteiden ostaminen on vähän kuin riippuvuus ruokaan - ostamista ei voi täysin lopettaa koska muksut kasvavat ja vuodenajat muuttuvat, mutta kohtuus on (tietenkin) avainasemassa.

Miten sitten jatkossa? Aion suosia enemmän kirpputoreja. Aion ostaa silloin kun on tarvetta. Ja ennen kaikkea aion yrittää unohtaa tietyssä määrin päähän iskostuneen "merkkitietouden". Kohtuus kaikessa. En sano, ettei meille jatkossa kotiudu myös kalliimpia vaatteita, mutta rytkyjä saa tarvittaessa myös edullisemminkin.

Olen onnekas. En ole veloissani ja parisuhdekin on vielä tallella kiitos omien tilien. Hah. Olen vain ollut hölmö. Keskittynyt liikaa niihin asioihin, joilla ei oikeasti ole elämässä kovinkaan paljon väliä. Parasta terapiaa tällä hetkellä on nähdä kirppiksen myyntisaldon nousevan, päästä eroon turhista kuteista ja antaa itselle oma holtittomuus anteeksi.

Älä tuhlaa. Paras uudenvuodenlupaus 2018 varalle.

1 kommentti:

  1. Ah, mä voisin antaa ton saman lupauksen itsekin! Facebook-kirppiksille ja lastenvaatteiden verkkokauppoihin voisi kehitellä jonkun alkolukkoa vastaavan univajelukon. :D Alkaa jo valmiiksi tuo tuleva vauvavuosi vähän pelottaa.

    VastaaPoista